Oon pian jo 3 kuukautta vanha!kylläpä aika on vierähtänyt..ja joulu vierähti vieraissa, mamma ja iski oli nimittäin lomailemassa ihan ulkomailla. Oon kuitenkin niin hitsin sosiaalinen ja reipas, etten ollut moksiskaan vaikka minua kiikutettiin vaikka minne kylään. Hanne-täti kuskasi mua pitkin savoa, vei näytille omille sukulaisilleen(mopo-peeärrää;)). Musta se oli oikein kivaa, sai paljon rapsutuksia ja ihailua. Hurmasin kuulemma kaikki!
Mut veljet, että mä olin iloinen kun omat porukat tuli kotiin ja iski nukkui lattialla mun kanssa sen yön. Sain reissulta tuliaisiksi ihan oman kamelin ja pinkin pikkupyyhkeen ihan omaan käyttöön.
Kävin rokotuksessa(ei juuri sattunu)ja samalla laitettiin mikrosiru, AIJAIJAI!!!se kyl sattu, täytyy myöntää..kiljuin kuin pieni sika:(mut onneks sekin oli äkkiä ohi ja en oo paljon muistellu sitä näin jälkeen päin.
Mamma yrittää opettaa mulle kaikenlaista, esim.vierelle tulo, mut mä en jotenki hiffaa. Ehkä mamma on vähän liian aikasessa. Ei:n jo ymmärrän, jotenkin, ja sen kun mua oikein iloisella äänellä kutsuu niin tulen...siis sillon kun ei oo mitään jännää kesken. Oman nimeni kyllä tunnistan. Hanne-täti kokeili: se yritti kutsua mua jorma nimellä, mut en mä nyt niin pöljä oo, että reagoisin. Kaikkihan sen tietää, et se on mun serkun nimi...kaikkee ne ihmiset yrittää..:)
Mopsimainen itsepäisyys musta kyllä paistaa. En varmaan lähe ulos, jos on pakkasta, enkä varmaan liiku ulkona jos mut sinne kannetaan ja on pakkasta..ja jos mut suihkuun päästää kun mamma vaikka on siellä, niin en varmaan lähe sieltä pois!hiustenkuivaaja on tullut tosin valitettavan tutuksi näiden suihkureissujen jälkeen...
Mutta uusien asioiden harjoittelu ja elämän hälinään tutustuminen jatkuu. Kyllä ne musta vielä tottelevaisuuden perikuvan saa..vaikka siltä ei vielä tunnukaan.

Jos nukuttaa, niin sit nukuttaa, asennolla ei niin väliä:)

Äippä-Keiju kävi kylässä ja opetti esim.kuinka voi yrittää päästä sänkyyn yöksi...huomaa mun uudet korvikset!vähän mulla meinaa korvat lepattaa epäedulliseen tapaan, mut varmasti ne näin makeilla korviksilla asettuu:)

Äippyli meinas muuten vähän olla äksy(tai siis varmaan yritti laittaa mua hurjimusta ojoon)mulle ekaks kun se tuli käymään, mut kyl se sit illalla leppy ja YRITTI pestä mua...mutta mä halusin antaa sille vastalahjaks vähän hammasta, njäh! mut oli se kiva olla äipän kanssa, seurasin sitä ihan koko ajan ja välillä äippäkin innostu leikkimään.

Tässä mun uusi jumpperi
Ja tässä hianosti niin kun keisarin koiran täytyy ollakin;D on kyllä sellanen ilmekin, että tietää mitä nyt esittää...
Velipoikakin tuli käymään. Syötiin maukasta possunkorvaa, namskis!(ja mulla roikku se puoliks imeskelty korvan osa varmaan tunnin suupielestä, en malttanu antaa sitä pois, vaikka en jaksanu enää pureskellakaan...)

Tällai roikutin...mamma jo pelästy, että se on jääny kiinni hampaisiin tai kurkkuun, mut ei ollu...Pliis, päästäkää soffalle?!?!?

Veli ois halunnu syödä luunpätkää ihan rauhassa, mut arvatkaa annoinko?

Suukkoja sinulle äitiseni!

Samaa näköä?

Toivottavasti olen näin rauhallisissa tunnelmissa myös tänä sunnuntaina rakettien paukkuessa...Räiskyvää uutta vuotta kaikille!

Olen kotiutunut hyvin emäntäni ja isäntäni luokse Kuopioon. Meillä on käynyt paljon vieraita katsomassa minua ja ollaan kyläilty jo muun muassa Nilsiässä asti. Autossa ja bussissa oleminenkin on minulle tuttua, yleensä vain nukun kyseisissä kulkuneuvoissa:)Olen kauhean kiltti koira ja olen jo oppinut esimerkiksi "EI"-sanan merkityksen. Minulla on Plättä-tädiltä saatu villapaita käytössä(kiitos täti, paita on juuri sopiva), jota alkuinhon jälkeen pidän mielelläni. Paras paikka nukkua on edelleen syli ja muutenkin viettäisin aikaa mieluiten sylissä istuen ja sormia nakerrellen sekä pusutellen Anskua ja Mikkoa. Kaksi veljeäni tulivat täksi viikonlopuksi kyläilemään, joten kodissani vallitsee aikamoinen kaaos. Anskun ja Mikon verenpaine käy yli kahtasataa koko ajan..:)Ei meinaa neliöt riittää kämpässä kun juoksukisa alkaa..mutta on meidän touhuja mukava seurata, välillä purraan toisiamme niin että rähinä tulee ja taas kohta pusutellaan toisiamme ja nukutaan päällekkäin. Minusta on noussut uusia piirteitä esiin tämän viikonlopun aikana: olen aikamoinen pomottelija veljiäni kohtaan ja minä olen yleensä se joka puree ja jahtaa...onneksi minulla on Jackrusseli-ystävä Sisu, joka kyllä näyttää minulle kaapin paikan jos alan isotella. Nyt jorinat sikseen ja kuvia peliin(minusta on aika hankala muuten ottaa toimintakuvia, koska kun kuulen kameran piippauksen ennen kuvanottoa, lopetan sen mitä olen tekemässä ja juoksen äkkiä kuvaajan luo...onkohan minua kenties valokuvattu joskus?;))

Ulos lähdössä..

Kaulapannan laitto ja talutus on AINA yhtä helppoa...

Kukkulan kuningatar Irma:)Tännehän ette tuu!

Pään roikutus nukkuessa taitaa olla ominaista ainakin tän pentueen mopseille..

Moppailu on aika välttämätöntä hauvavauvaperheessä, mutta välillä melko hankalaa kun kolmet naskalihampaat on kiinni luutussa.

Minulle on jonkin verran tuota kasvunvaraa jätetty nahkaan;)Eipähän käy olo ahtaaksi!

Tässä vielä söpöstelen:)

IRMA TULI KOTIIN:D

Olipa Anskua odottamassa mukava yllätys kun se palasi harjoittelusta perjantaina pitkän ja raskaan viikon jälkeen, kun Mikko oli hakenut minut kotiin:)(Vain vaaleanpunainen rusetti kaulaan ja oltais oltu kuin suoraan mainoksesta:)).Voi sitä ilon määrää kun toisemme Anskun kanssa tavattiin:pusittiin ja halittiin pitkän aikaa!Ansku oli aika ihmeissään, että mitenkäs tämän pienoisen kanssa nyt oikeasti sitten ollaan ja eletään..paljon on kirjoista luettu ja opeteltu, mutta sitten kun pitäisi toimia niin menee sormi suuhun;)Onneksi olen kuitenkin niin hitsin kiltti pentu, että elo on sujunut oikein mukavasti. Ja enhän minä paljoa vaadi, kunhan saan ruokaa, unta ja paljon rakkautta!Koti-ikävä ei tunnu haittaavan, ruoka maistuu, tarpeiden teko onnistuu paperille ja uloskin jos oikein vilhakkaan minut heräämiseni jälkeen kiikuttaa ulos. Tänään käytiin Vuorelassa moikkaamassa veljiä ja aika paljon riehuttiin. Käytiin myös Anskun puolen mummun ja vaarin luona. Siellä sain osakseni aika paljon huomiota ja rapsutteluja. Nyt sitten ilta meneekin nukkuessa..Olen tosi rohkea ja reipas ja otan kaikki vieraatkin iloisesti vastaan. Olen aikamoinen sylivauva, paras paikka nukkua on sylissä. Muutenkin jos joku" erehtyy "istumaan lattialle, saa minut varmasti syliinsä. Olen myös kova tyttö pussaamaan!Yöt nukun kyllä hienosti lattialla omalla peitolla. Viimekin yön nukuin hyvin, mutta Anskulla oli kova hätä olenko vielä paikallani, hengitänkö ja jos en ollut paikallani, missä olen. En siis valvottanut, mutta silti Ansku valvoi;)Mamman osa on raskas, mutta loppujen lopuksi aika mahtava;)Olen muuten aika tosi pikkuinen(n.1800g), kuvissa näytän kuulemma paljon isommalta kuin mitä olen. Nytpä tuli niin paljon tekstiä, että täytyy jo pikaisesti laittaa kuvakavalkadi esille. Tässä olen, omassa uudessa kodissa ekoina päivinä.

Uudessa omassa sängyssä, kirahvi-dinon ja piki-pikkukoiran kanssa..

Iskin kaa..

Kunnon koiranpennun tapaan, kävin yöunille kello 21, enkä jaksanut nousta enää millään vaikka välillä yritin..

Pallon perässä..tuota on kiva myös vaania.

Imurista en juuri välittänyt, kävin haistelemassa sitä pari kertaa ja hyväksyin sen osaksi normaalia elämää ja jatkoin unia:) (Huh!)

Yritin saada nappulan irti oven karmista, mutta ei oikein onnistunut. Kauan kyllä jaksoin yrittää!Taustalla oleva vessan matto on huippujuttu, sitä voisi repiä vaikka ikuisuuksiin. Kuten myös ihmisten sukkia...ja lahkeita...ja pyykkejä...;D

Sitten kuvia Vuorelan reissulta. Huiske ja vilinä on aikamoinen kun ollaan koko kopla koossa!

Tässä ollaan kaikki yhden ja saman Ruun kimpussa, voi veljet että oli hauskaa. Kaikki muristiin kuorossa ja pyörittiin ympyrää:)Ja sitten tirsoille, heippa taas!

Viikareiden paluu

Nyt ollaan veljien kanssa 6 viikkoa vanhoja ja ollaan jo aikamoisia persoonia. Rakastetaan kaikkia hirmuisesti eli rynnätään ihmisten luo aina kun ne meidän "valtakuntaan"astuu ja pusutellaan mielellään. Ollaan hyvin pitkälti siirrytty jo pelkkään kiinteään ruokaan, sen verran terävät hampaat meillä on ettei mamman tisut kestä meidän jyrsimistä. Hyvinpä se ruoka maistuukin ja minä painan jo 1295g tämän päiväisen mittauksen mukaan. Tänään loppui Anskulta kamerasta akku taas, mutta joitakin otoksia kuitenkin perjantailta ja tältä päivältä:

"Mr. Lordi";D

"Älä tuu lähemmäks!", sanoo veli...Kumma seuraa tietysti tilannetta päälle päsmärinä;)

Uuden Sylva-lelun kanssa.

Harjoittelua tulevaisuutta varten. Aika kaunis mopsineiti olen!

Poseeraus:)

Kumma nukkuu...mut ei nuku kauaa!

Ja sitten vielä pakollinen unikuva loppuun tiistailta..Kun oon niin himskatin ihana!