Olipa Anskua odottamassa mukava yllätys kun se palasi harjoittelusta perjantaina pitkän ja raskaan viikon jälkeen, kun Mikko oli hakenut minut kotiin:)(Vain vaaleanpunainen rusetti kaulaan ja oltais oltu kuin suoraan mainoksesta:)).Voi sitä ilon määrää kun toisemme Anskun kanssa tavattiin:pusittiin ja halittiin pitkän aikaa!Ansku oli aika ihmeissään, että mitenkäs tämän pienoisen kanssa nyt oikeasti sitten ollaan ja eletään..paljon on kirjoista luettu ja opeteltu, mutta sitten kun pitäisi toimia niin menee sormi suuhun;)Onneksi olen kuitenkin niin hitsin kiltti pentu, että elo on sujunut oikein mukavasti. Ja enhän minä paljoa vaadi, kunhan saan ruokaa, unta ja paljon rakkautta!Koti-ikävä ei tunnu haittaavan, ruoka maistuu, tarpeiden teko onnistuu paperille ja uloskin jos oikein vilhakkaan minut heräämiseni jälkeen kiikuttaa ulos. Tänään käytiin Vuorelassa moikkaamassa veljiä ja aika paljon riehuttiin. Käytiin myös Anskun puolen mummun ja vaarin luona. Siellä sain osakseni aika paljon huomiota ja rapsutteluja. Nyt sitten ilta meneekin nukkuessa..Olen tosi rohkea ja reipas ja otan kaikki vieraatkin iloisesti vastaan. Olen aikamoinen sylivauva, paras paikka nukkua on sylissä. Muutenkin jos joku" erehtyy "istumaan lattialle, saa minut varmasti syliinsä. Olen myös kova tyttö pussaamaan!Yöt nukun kyllä hienosti lattialla omalla peitolla. Viimekin yön nukuin hyvin, mutta Anskulla oli kova hätä olenko vielä paikallani, hengitänkö ja jos en ollut paikallani, missä olen. En siis valvottanut, mutta silti Ansku valvoi;)Mamman osa on raskas, mutta loppujen lopuksi aika mahtava;)Olen muuten aika tosi pikkuinen(n.1800g), kuvissa näytän kuulemma paljon isommalta kuin mitä olen. Nytpä tuli niin paljon tekstiä, että täytyy jo pikaisesti laittaa kuvakavalkadi esille. Tässä olen, omassa uudessa kodissa ekoina päivinä.
Uudessa omassa sängyssä, kirahvi-dinon ja piki-pikkukoiran kanssa..
Iskin kaa..
Kunnon koiranpennun tapaan, kävin yöunille kello 21, enkä jaksanut nousta enää millään vaikka välillä yritin..
Pallon perässä..tuota on kiva myös vaania.
Imurista en juuri välittänyt, kävin haistelemassa sitä pari kertaa ja hyväksyin sen osaksi normaalia elämää ja jatkoin unia:) (Huh!)
Yritin saada nappulan irti oven karmista, mutta ei oikein onnistunut. Kauan kyllä jaksoin yrittää!Taustalla oleva vessan matto on huippujuttu, sitä voisi repiä vaikka ikuisuuksiin. Kuten myös ihmisten sukkia...ja lahkeita...ja pyykkejä...;D
Sitten kuvia Vuorelan reissulta. Huiske ja vilinä on aikamoinen kun ollaan koko kopla koossa!
Tässä ollaan kaikki yhden ja saman Ruun kimpussa, voi veljet että oli hauskaa. Kaikki muristiin kuorossa ja pyörittiin ympyrää:)
Ja sitten tirsoille, heippa taas!
Veli.
Ja sitten toisin päin.
